Aineistopankki | Vesitilanne ja vesivarat | Tietokortti | Suomi

Valuman mittaaminen

Pienillä valuma-alueilla mitataan veden kiertokulun muuttujia valuma-alueen mittakaavassa. Vuonna 2022 oli toiminnassa yhteensä 40 valuma-aluetta, joilta purkautuva virtaama määritettiin tarkasti pinnankorkeushavaintojen ja mittapatojen avulla. Padoilla mitattu virtaama tallennetaan hydrologiseen rekisteriin vuorokauden keskivalumana (l/s/km²), jolloin erikokoisten alueiden valumat ovat vertailukelpoisia. Myös hetkelliset valumat tallennetaan. Osalla valuma-alueista mitataan myös sadantaa, lumen vesiarvoa ja roudan syvyyttä. Useimmilla alueista mitataan myös veden laatua vesinäytteiden ja automaattiantureiden avulla hajakuormituksen selvittämiseksi.

Alueet ovat pinta-alaltaan 0,3–122 km². Ne on valittu niin, että ne ovat mahdollisimman järvettömiä nimenomaan valuman muutosten tarkkailemiseksi. Valinnassa on painotettu myös maalajien, maankäytön, kasvillisuuden ja topografian vaihtelua.

Pisimmät tallennetut havaintojaksot alkavat 1930-luvulta. Yli 50 vuoden pituisia, yhtäjaksoisia havaintosarjoja vuorokausivalumista on olemassa yli 20:lta nykyverkostoon kuuluvalta alueelta.

Vuoden keskivaluma Suomessa on noin 10 l/s/km², mutta se on vaihdellut huomattavasti kuivakausien nollasta ennätykseen 1900 l/s/km², joka mitattiin Vihdin peltovaluma-alueella (2.9.1968) 50 mm:n rankkasateen seurauksena.

Pitkät ja perusteelliseen havainnointiin pohjautuvat aikasarjat muodostavat luotettavan pohjan erilaisille hydrologisille ja monitieteellisille tutkimuksille tai käytännön selvityksille. Alueiden valuntatietoja voidaan käyttää esimerkiksi vertailutietoina alueille, joilta suorat mittaukset puuttuvat. Myös vesistömalleissa, maankäytön muutosten (esim. metsänhakkuut, suo-ojitukset) vaikutusten arvioinneissa, mitoitusvirtaamien määrityksissä, hajakuormituslaskelmissa ja valuma-alueprosessien tutkimuksissa ne ovat oleellista lähtötietoa. Ne tarjoavat myös ainutlaatuisen lähdeaineiston ilmastonmuutoksen vaikutusten seuraamiseen.