Aineistopankki | Vesien tila ja kunnostus | Tietokortti | Suomi

Hapetus vesistön kunnostuksessa

Rehevöityneessä järvessä levän ja muun biomassan hajoaminen voi aiheuttaa pohjan läheisten alueiden happikatoa erityisesti talvella. Pienissä rehevissä järvissä uhkana voi olla täydellinen happikato. Hapen puute johtaa fosforin vapautumiseen pohjasedimentistä eli niin sanottuun sisäiseen kuormitukseen. Happipitoisuuden voimakas väheneminen voi myös aiheuttaa kala- ja rapukuolemia varsinkin kevättalvella.

Happikadon syntyminen voidaan estää hapetuksella. Kun happitilanne järven pohjassa paranee, sisäinen kuormitus vähenee. Hapetus myös parantaa eliöiden elinoloja, ja ainakin osa kalakannasta selviää sen turvin talven yli.

Hapetus voi olla osa pahoin rehevöityneen järven pitkäaikaista kunnostusta silloin, kun hapettomuus vaivaa säännöllisesti merkittävää osaa järven pinta-alasta. Hapettaminen tukee ravintoketjukunnostusta, koska hapetus hyödyttää petokaloja, jotka kestävät hapen puutetta särkikaloja huonommin. Hapetuksesta ja ravintoketjukunnostuksesta ei kuitenkaan ole pitkäaikaista hyötyä, ellei järven ulkoista kuormitusta saada kuriin.

Hapettaminen voidaan tehdä esimerkiksi viemällä happea veteen paineilmakuplituksen avulla tai johtamalla hapellista päällysvettä vähähappiseen alusveteen. Jos järven petokalakannat ovat jo romahtaneet tai heikkoja, alusveden hapetus ei enää auta petokaloja, vaan suosii lähinnä särkikaloja.