Aineistopankki | Vesihuolto | Tietokortti | Suomi
Maahanimeytys
Maahanimeytyksessä jätevesi suodatetaan maakerrosten läpi, jonka jälkeen se siirtyy kulkemaan pohjaveden mukana ja purkautuu yleensä pintaveteen, esimerkiksi järveen.
Maahanimeyttämöllä ja maasuodattamolla on merkittävä periaatteellinen ero. Maahanimeyttämössä suodatettu jätevesi kulkeutuu pohjavedeksi. Maasuodattamossa suodatettu jätevesi kerätään kokoomaputkiin ja johdetaan purkupaikkaan, esimerkiksi avo-ojaan.
Maahanimeytyksessä jäteveden orgaaninen aines hajoaa mikrobikerroksessa, joka muodostuu tavanomaisesti jakorakenteen alapuolella olevan maakerroksen yläosaan (ks. havainnekuva). Biologisen puhdistusprosessin toimivuus edellyttää, että maaperässä on tarpeeksi happea.
Hapensaanti hoidetaan pääasiassa tuuletusputkien kautta, mutta pintarakenteita ei saa tehdä niin ilmatiiviiksi, että biokerroksessa tapahtuva eloperäisen aineksen hajotustoiminta estyisi.
Maahanimeytyksen biologinen prosessi poistaa fosforia. Fosfori sitoutuu muun muassa maa-aineksen rakeisiin. Fosforinpoiston tehostaminen maaperäkäsittelyssä voi olla tarpeen varsinkin, jos puhdistusvaatimukset ovat perustasoa tiukemmat. Fosforia voidaan saostaa ennen käsittelyjärjestelmää annostelemalla saostuskemikaalia esimerkiksi saostussäiliöihin johtavaan viemäriin. Fosforisakka erottuu laskeutuessaan saostussäilössä.
Maahanimeytyksessä typpeä hapettuu nitraatiksi ja voi poistua järjestelmästä osittain typpikaasuna. Nitraattina typpeä kulkeutuu helposti pohjaveteen. Jäteveden bakteereista kuolee suurin osa melko aikaisessa vaiheessa, mutta varsinkin virusten on todettu voivan kulkeutua pohjaveden mukana pitkälle. Myös jäteveden kloridit ja sulfaatit kulkeutuvat usein pohjaveden mukana.
Maahanimeytystä suunniteltaessa on tärkeää selvittää muun muassa, että: