Aineistopankki | Vesien tila ja kunnostus | Tietokortti | Suomi

Niittoaineksen hyödyntäminen vesistökunnostuksessa

Niitetty vesikasvillisuus on kerättävä pois vedestä ja sijoitettava kauas rantaviivasta. Kasvimassaa voi käyttää esimerkiksi maanparannusaineena, katteena, biokaasutuksessa tai lantakompostien seosaineena.

Kun aiotaan niittää vesikasvillisuutta tai tehdä raivausnuottauksia, kannattaa selvittää jo työtä suunniteltaessa, voidaanko poistetulle kasviainekselle löytää hyötykäyttöä. Tärkeintä kuitenkin on, että niittoaines kerätään pois vedestä ja sijoitetaan niin kauas rannasta, etteivät vedenpinnan vaihtelut tai sadevedet huuhdo sitä takaisin veteen.

Vesikasveista on tutkittu muun muassa järviruo’on ja kanadanvesiruton hyötykäyttöä. Järviruo’on on todettu sopivan erinomaisesti maanparannus ja kateaineeksi. Se soveltuu myös biokaasutukseen kuiva-aineeksi. Poistetun vesiruton hyötykäytössä lupaavimmat vaihtoehdot ovat maanparannus ja biokaasuntuotanto. Biokaasulaitosten vähäisyys saattaa rajoittaa s vesiruton ja järviruo’on käyttömahdollisuuksia biokaasuntuotannossa.

Jos järviruokoa käytetään maanparannukseen, se on ensin murskattava hienoksi. Suositeltavampaa on varastoida ruoko aumassa talven yli ja levittää se peltoon vasta niittoa seuraavana vuonna. Silloin ruoko on pehmeämpää ja hienontuu, kun se levitetään lannanlevittimellä. Myös talvella niitettyä ruokoa voidaan hyödyntää. Talviruokoa voidaan käyttää esimerkiksi kuivikkeena, kasvualustana ja energiantuotannossa hakkeen seassa. Vesistöä ajatellen talviniitto ei kuitenkaan ole yhtä hyödyllistä kuin kesäniitto. Kun ruovikko niitetään kesällä, ruokojen mukana poistuu enemmän ravinteita.